torstai 22. tammikuuta 2015

Soinnuista sinisin

Se yövuoro on tallentunut mieleeni, vaikka siitä on jo vuosia aikaa. En muista kuukautta, mutta muistan hiipivän hämäryyden. Muistan sen, miten lähetin alkuyöstä isänsä vierellä pitkään viipyneet tyttäret kotimatkalle. Tyttäret, joista toisen tunsin jo ennen kuin tapasin hänet rakastaan saattavan omaisen roolissa.

Menkää ja koittakaa levätä. Lämmittäkää sauna. Jos vaikka ruokakin maistuisi. Soitan kyllä heti, jos jotain muutosta tapahtuu.

Huone oli hiljainen. Siellä käydessäni katselin tuon miehen terävöitynyttä profiilia. Kasvojen juonteista näkyi elämä, hänen näköisensä. Hiljaisuutta leikkasi  miehen raskas hengitys, vaivalloisuudestaan huolimatta vielä tasaisena. Televisio oli jäänyt auki, ja kanavalla soi musiikkia. En sammuttanut tv:tä, hän oli halunnut usein minun jättävän sen yöksi päälle. Käytävällä soi kello, minua kaivattiin toisaalla.

Tulen kohta takaisin, näytät nyt nukkuvan levollisesti.

Palasin hetken päästä huoneeseen ja aistin sen jo ovella. Kuolema oli melkein tässä, astui saranoita säästäen kanssani peremmälle. Jokaisella hengenvedolla mies luovutti osan itsestään kuolemalle, ja jokainen henkäys oli edellistä näkymättömämpi. Kiirehdin kansliaan soittamaan tyttärille.

Isän vointi on heikentynyt, kuolema on hyvin lähellä. Tulkaa heti, mutta ajakaa varovasti.

Tiesin heidän tulevan matkan takaa. Kiitin mielessäni siitä, että muut potilaat saivat nukkua tämän yön rauhallisesti. Kollegani sanoi vastaavansa kutsuihin. Siirsin tuolin miehen vuoteen viereen ja silittelin hänen kättään. Mietin miten paljaiksi kuolema meidät riisuu. Puhuin hänelle, kerroin tytärten olevan tulossa. Vähän väliä nostin katseeni ja tähysin Teiskontielle.

Tyhjää, ei vieläkään yhtään autoa. Tulkaa pian.

Olin työskennellyt jo pitkään kuolevien kanssa. Saattanut ihmisiä saattohoitokodissa ja heidän omissa kodeissaan. Nähnyt sairauden riuduttavan ja riipivän kaiken elämänvoiman, kokenut kuoleman olevan lopulta kuitenkin helpotus ja vapauttaja. Olin sanonut omaisille: "Antakaa rakkaallenne lupa lähteä", ja joskus kuiskannut kuolevalle: "Voit päästää irti, mene rauhassa." Mutta nyt, tämän miehen vierellä, sanoin jotain sellaista, jota harvoin sanon.

Jaksa vielä hetki, tytöt ovat kohta täällä. Mene pois kuolema, etkö voi odottaa yhtä hetkeä?

Äkkiä huoneen täytti sininen, kalvakka valo. Television tumma taustakuva oli muuttunut toiseksi, ja Samuli Edelmannin pehmeä ääni alkoi laulaa. "On niin kuin katoaisi illan hämärään..." Miehen hengitys tuntui voimistuvan ja tasaantuvan hetkeksi - aivan kuin hänkin olisi jäänyt kuuntelemaan tuota kaunista musiikkia. Hengitimme yhdessä, odotimme yhdessä. Ja sitten näin ne. Auton ajovalot, jotka heijastuivat tien pinnasta. Laulu vaimeni ja miehen hengitys muuttui jälleen.

Voi ei, ei nyt. Kestä vielä! Tulkaa nopeammin, juoskaa ovelle!

Kuulin, miten kollegani kävi avaamassa ulko-oven, ja samassa tyttäret olivat isänsä vierellä. Suljin huoneen oven perässäni ja katsoin oven lasin läpi, miten hellästi he ottivat isän kädet omiinsa. He saivat vielä tuntea viimeisen kerran elämän virtaavan isän kuluneissa kämmenissä, vaikkakin vain muutaman minuutin. Silti siinä hetkessä, kaikki oli lopulta hyvin.






4 kommenttia:

  1. Hanna, kirjoitat kauniisti tutusta tunteesta. Kuinka monesti olen itsekin sitä Teiskontietä päivystänyt.

    VastaaPoista
  2. Hanna, kirjoitat kauniisti tutusta tunteesta. Kuinka monesti olen itsekin sitä Teiskontietä päivystänyt.

    VastaaPoista
  3. The Theory of Musical Equilibration states that in contrast to previous hypotheses, music does not directly describe emotions: instead, it evokes processes of will which the listener identifies with.

    A major chord is something we generally identify with the message, “I want to!”. The experience of listening to a minor chord can be compared to the message conveyed when someone says, "No more." If someone were to say the words "no more" slowly and quietly, they would create the impression of being sad, whereas if they were to scream it quickly and loudly, they would be come across as furious. This distinction also applies for the emotional character of a minor chord: if a minor harmony is repeated faster and at greater volume, its sad nature appears to have suddenly turned into fury.

    The Theory of Musical Equilibration applies this principle as it constructs a system which outlines and explains the emotional nature of musical harmonies, for example why a diminished chord is well-suited as the score for film scenes involving fear, or how an augmented chord can convey amazement and astonishment. You can get more information on the link Journal of Psychology & Psychotherapy or on the link Music and Emotions .

    Daniela Willimek, pianist, Karlsruhe University of Music, Germany

    Bernd Willimek, musictheorist

    VastaaPoista
  4. The Theory of Musical Equilibration states that in contrast to previous hypotheses, music does not directly describe emotions: instead, it evokes processes of will which the listener identifies with.

    A major chord is something we generally identify with the message, “I want to!”. The experience of listening to a minor chord can be compared to the message conveyed when someone says, "No more." If someone were to say the words "no more" slowly and quietly, they would create the impression of being sad, whereas if they were to scream it quickly and loudly, they would be come across as furious. This distinction also applies for the emotional character of a minor chord: if a minor harmony is repeated faster and at greater volume, its sad nature appears to have suddenly turned into fury.

    The Theory of Musical Equilibration applies this principle as it constructs a system which outlines and explains the emotional nature of musical harmonies, for example why a diminished chord is well-suited as the score for film scenes involving fear, or how an augmented chord can convey amazement and astonishment. You can get more information on the link Journal of Psychology & Psychotherapy or on the link Music and Emotions .

    Daniela Willimek, pianist, Karlsruhe University of Music, Germany

    Bernd Willimek, musictheorist

    VastaaPoista